You saw your future, your calling, and how all of your prayers were granted. You were asked if you were ready to step into your destiny, do you have the map, do you know what path to follow? You were asked if you could see your God, your bringer of peace, your worker of miracles, your love, your freedom. You truly saw it. But your sight was blinded by greed and lust; you were offered, and you surely took.
What did you get and what did you give back to the Universe? Just as like calls to like, demanding balance, so too do opposing forces repel each other. Does love require greed? Does gratitude ask for arrogance? Does acceptance demand judgment?
At that moment, when you were shown your soul’s worth, you were asked: Do you truly follow the calling of your heart? Do you see what you get and do you understand what you give?
Yes, the Universe gives back what you offer, and what you will offer, is what you receive.
With a heart of iron, burning hot and fierce, you gained everything you ever desired; yet, that destiny was entrusted to the empress of the cold, dark North, the keeper of Sampo, the bringer of the future, the forgings of fortune.
The empress of the North knew the true extent of her worth and power. She held fate in her grasp. Did you let your blaze, your heat, your desire blind you? Did you allow lust and greed to take over your mind, letting the whispers of the devil guide your path? Did you forget that the empress of the North was raised in darkness, having walked alongside the devil all her life—so long that even the devil itself was already powerless before her? She knew the truth of feelings and the power of the soul. After all, it was she who was entrusted with Sampo, locked behind nine seals. All the while, you were simply being asked to understand to whom power belongs, and who holds the keys of fate.
Yet you wandered in the lands of darkness, where the devil himself, at every turn and crossroads, lured you on shortcuts with promises of easy success and wealth. You wandered in the lands of the underworld, from which the empress of North did not rise but has descended from the heights. Indeed, she was not the bringer of darkness, but the provider of justice. And she had not earned her place without reason. She was the one who allowed the devil to walk in her domain. She was the one for whom the devil himself worked. She was the one who ruled the game. She walked the edge of two worlds, seeing ten moves ahead while you only saw what was in front of you. Did you only hear the whispers of the devil, believing them to be the truth to follow? But did you hear how, every moment, you were asked whom you choose to follow? Do you let greed and lust blind you? Every moment you were asked: are you truly grateful, and to whom? Who did you believe was offering you everything?
Did you mistake sensitivity for weakness? Empathy for despair?
Truly, a blazing heart of iron blinds itself in the end, seeing only its own flame, but is it love that extinguishes the fire? You saw before you another like yourself, whose iron heart had already been forged into shape. Unlike what you believed, her flame had not been extinguished nor her heart hardened, but rather tempered, purified by the pure waters of the heavens. Did you think the truth was that shocks to red-hot iron would destroy it? Shocks only prepare it. Instead of water extinguishing the flame or freezing the iron, it strengthens and assures it. Can you see how also the heat and burning were always promises only of the devil’s illusions? How the fire only blinded you with lust and greed, showing you only the one step ahead, keeping you in flames and in heat, keeping you incomplete.
Do you now realize that the heart of the empress of the North was not cold and hard but forged in the flames of the underworld and tempered by the rains of the skies? Purified. Instead of pride and selfishness, she allowed the truth of emotions, of sensitivity. To her, truth was the wind of the heavens, not just the warmth of the earth.
Now do you see the devil’s deeds? How sensitivity appeared as a strike, love as a weakness, and so gratitude was lost in greed, acceptance in judgment, and the soul’s truth in earthly lusts and arrogance. And when the time came, the devil showed you whose game you were playing, and where your moves had led you. Instead of balance, the devil brought what he knows best: imbalance. What you thought you were giving in love was only feeding your false flame, the flame that kept you blind, keeping the underworld warm while leaving your heart untouched. Only the devil remained victorious, having received what he asked for.
Even the devil is not an absolute ruler; Do you remember every sign and warning on your path? Every moment you are asked for consent, asked to choose: do you truly want to make your next move into a shortcut? Do you truly see where this path would lead? Indeed, every deed done, and word spoken is recorded, and when the time comes, the consequences of your choices are revealed, judgment is passed, and the scales are balanced. What you have given, you will receive, and what you have taken, you will give back. And do you see? Truly, you are where your path began. The same heart, the same flame, the same darkness, the same love.
But will you let yourself see? Even the Devil is not here to destroy; how every call and whisper was teaching you what is true and what is illusion. Showing you how the power of water is more fearsome than the warmth of the darkness, how surrendering to emotions does not drown you, but instead would have been your strength and truth. Water cleanses you, nourishes you, and brings the heavens down to the earth, the high to the low. Extinguishing the flame that all along had been only destroying the soil allows finally flourishing.
Yes, the devil was the one who cleared and burned, who tilled and nourished with ash, who taught the wrong direction from the right. Now letting the rain and sun create the most beautiful harvest—if you allow the rain to come.
What once appeared as a weakness is now a strength. But truly, whoever asks will be given. That which is fed will flourish.
And so, what life gives may not be what you expected, but it will be what you needed. Instead of binding, it frees. Instead of challenges and disappointments, it offers the chance to see, to try, to grow. Showing that opposites indeed need each other, how no challenge is ever impossible, for within lies the answer; in clear vision, in peace of mind, in lights and shadows, in rain and fire. Revealing your weaknesses and your strengths.
What the empress of North had governed—fate, fortune, balance—was not given to her freely, she had proven her worth and earned her authority and place between the worlds. She truly sees the truth and the consequences of choices.
There is no shortcut to happiness, fortune, and peace of mind. Our journey begins from the earth, only to return to earth, only to start from earth again. Flames nourish the soil, rain feeds growth, wind gives vision, darkness brings rest, and light gives strength.
Jump to the other posts
- To Those Souls Who Helped Me Remember — Thank You
- The Garden of Eden
- The way and the truth – You were always coming to Paradise – into your love
- The Kingdom of God
- Letters to the warzone
Johtaako maallisten ilojen viitoittama oikopolku lopulta mihinkään?
Näit tulevaisuutesi, kutsumuksesi, Kuinka rukouksesi saivat vastauksen; jokainen. Sinulta kysyttiin oletko valmis astumaan kohtaloosi, vastaamaan kutsuun. Niin, rukouksiisi vastattiin. Sinulta kysyttiin näetkö Jumalasi, rauhan tuojasi, ihmeiden tekijäsi? Rakkautesi ja vapautesi. Sinä totisesti näit. Mutta näkösi oli sokaistunut ahneudesta ja himosta; sinulle tarjottiin ja sinä totisesti otit.
Mitä annoit Universumille takaisin? Kuten kaltainen kutsuu kaltaistaan, vaatien tasapainoa, hylkii myös vastavoimat toisiaan. Vaatien tasapainoa. Vaatiiko rakkaus ahneutta? Kiitollisuus kiittämättömyyttä? Hyväksyntä tuomitsemista?
Siinä hetkessä, kun sinulle näytettiin miten olet sielusi arvoinen, sinulta kysyttiin seuraatko sydäntäsi? Mitä annat takaisin?
Niin, Universumi antaa takaisin sen mitä sille annat, sen sinä sait.
Rautasydän, kuumana ja kiihkeänä hehkuva sait kaiken mitä koskaan olit toivonut; se kaikki oli kuitenkin uskottu pimeän ja kylmän Pohjolan hallitsijattarelle; hänen hallussaan oli Sampo; tulevaisuuden tuoja, menestyksen takoja.
Pohjolan hallitsijatar, totisesti tiesi arvonsa ja voimansa, hallitsi kohtaloa. Annoitko roihusi, kuumuutesi, kiihkeytesi, sokaista itsesi? Annoitko himon ja ahneuden vallata mielesi, Paholaisen kuiskausten viitoittaa tekosi? Unohditko, että Pohjolan hallitsijatar on kotonaan pimeydessä, kulkenut ikänsä yhdessä paholaisen kanssa, niin, jopa paholainen oli jo voimaton hänen edessään; hän tiesi tunteiden totuuden ja sielun voiman. Olihan hänelle Sampo uskottu, joka ei syyttä ollut yhdeksän lukon takana. Kaiken aikaa sinua kuitenkin vain pyydettiin ymmärtämään kenelle valta kuuluu, kenen hallussa on kohtalon avaimet.
Vaelsit kuitenkin pimeyden mailla, jossa itse paholainen, jokaisessa mutkassa ja risteyksessä houkutteli lupauksiin helposta elämästä ja menestyksestä. Vaelsit pimeyden mailla, josta Pohjolan hallitsijatar ei ole noussut, vaan ylhäisistä laskeutunut. Totisesti, hän ei ollut pimeyden hallitsijatar vaan oikeuden tuoja. Eikä hän suotta ollut paikkaansa ansainnut. Hän oli se, joka salli paholaisen maillaan vaeltaa, hän oli se jolle Paholainen työskenteli, hän oli se, joka peliä hallitsi. Hän oli se, joka kulki kahden maailman rajalla, joka ylhäisistä näki jo kymmenen siirtoa eteenpäin. Mutta näitkö sinä vain eteesi? Kuulitko sinä vain paholaisen kuiskaukset? Lupaukset oikopolusta. Jotka luulit olevan totuus Manalan mailla. Mutta kuulitko, kuinka sinulta jokainen hetki kysyttiin ketä valitset seurata? Annatko totisesti ahneuden ja himosi sokaista? Jokainen hetki sinulta kysyttiin, oletko kiitollinen ja kenelle? Kenen luulit sinulle kaiken tarjoavan? Sekoititko herkkyyden heikkouteen? Empatian epätoivoon?
Totisesti, roihuava rautasydän sokaisee lopulta itse itsensä, ylpeydessään nähden vain oman liekkinsä, tulessa syntynyt, mutta rakkausko sammuttaa hehkun? Näit edessäsi toisen kaltaisesi, jonka sydän oli jo taottu muotoonsa, toisin kuin luulit, hänen liekkiä ei oltu sammutettu tai sydäntä kovetettu, vaan päinvastoin, karkaistu, puhdistettu, ylhäisten puhtaalla vedellä. Luulitko totuuden olevan, että punaisena hehkuvan raudan iskut tuhoaisi? Kuitenkin, ne vain valmistavat ja sen sijaan, että vesi liekin sammuttaisi ja raudan kovettaisi, tarjoaakin se voimaa ja varmuutta. Näetkö kuinka kuumuus ja polte olikin vain kaiken aikaa Paholaisen itsensä lupauksia totuudesta? Kuinka tuliliekki sinut vain himolla ja ahneudella sokaisee; näyttäen tiesi vain eteesi, pitäen sinut tulessa ja kuumuudessa, keskeneräisenä.
Huomaatko, kuinka Pohjolan hallitsijattaren sydän ei ollutkaan kylmä ja kova, vaan jo alhaisen liekeissä taottu ja ylhäisen sateella karkaistu. Puhdistettu. Ylpeyden ja itsekeskeisyyden sijaan sallii tunteiden totuuden, herkkyyden. Jolle totuus oli myös taivaan tuuli, ei vain maan lämpö.
Näetkö nyt paholaisen teot? Kuinka herkkyys näyttäytyi iskuna, rakkaus heikkoutena ja niin, kiitollisuus hukkui ahneuteen, hyväksyntä tuomitsemiseen ja sielun totuus maallisiin himoihin. Ja kun käsky kävi, antoi paholainen nähdä kenen peliä pelaat ja mihin siirtosi olivat sinut vienyt. Tasapainon sijaan paholainen loikin sitä mitä parhaiten taitaa; epätasapainoa. Se mitä luulit antavasi rakkaudessa, olikin vain liekkisi ruokkimista, liekin, joka sinut piti sokeana, joka vain piti alhaisen lämpimänä, jättäen sydämesi koskemattomaksi. Vain paholainen jäi voittajaksi, saaden mitä pyysi.
Paholainenkaan ei ole itsevaltias. Muistatko jokaisen merkin ja varoituksen polullasi? Jokainen hetki sinulta kysytään suostumus, pyydetään valitsemaan; haluatko totisesti tehdä siirtosi? Näetkö mihin polkusi tulee johtamaan? Totisesti, jokainen teko tehty ja sana sanottu kirjataan ylös ja kun aika on, annetaan nähdä valintojen seuraukset, tuomio jaetaan ja tilit tasataan, mitä olet antanut, saat takaisin ja mitä olet ottanut, annat takaisin. Ja huomaatko? Tosiaan, olet siellä mistä aloitit. Sama sydän, sama liekki, sama pimeys, sama rakkaus.
Mutta annatko itsesi nähdä? Paholainenkaan ei ole tuhoamassa; kuinka jokainen kutsu ja kuiskaus olikin sinua opettamassa, mikä on totta ja mikä harhaa. Näyttäen kuinka veden voima on pimeyttäkin pelottavampi, kuinka tunteille antautuminen ei hukutakaan, vaan sen sijaan se olisi ollut voimasi ja totuutesi. Vesi sinut puhdistaa, ravitsee, tuo taivaan, ylhäisen alhaiseen. Sammuttaen liekin, joka kaiken aikaa olikin roihullaan tuhoamassa maaperää, joka nyt pääsee kukoistamaan.
Niin, Paholainen olikin kaskennut ja raivannut, koulinut, tuhka ravinnut ja suojannut. Sallien sateen ja auringon nyt luoda kauneinta satoaan. Jos sallit sateen tulla.
Se mikä aikaisemmin heikkoutena olikin nyt vahvuus, mutta totisesti, se, joka pyytää, hänelle tarjotaan. Sitä mitä ruokitaan, kukoistaa.
Ja niin, se mitä elämä antaa ei välttämättä ole sitä mitä odotit, vaan jotain mitä tarvitsit. Kahlitsemisen sijaan vapauttaa, haasteiden ja pettymysten sijaan antaa mahdollisuuden nähdä ja kokeilla, kasvattaa. Näyttäen, että vastakohdan totisesti tarvitsevat toinen toistaan, miten mikään haaste ei ole koskaan mahdoton, vaan edessäsi piilee jo vastaus, katseen kirkkaudessa, mielen selkeydessä, valoissa ja varjoissa, sateessa ja tulessa. Näyttäen heikkoutesi ja vahvuutesi.
Se mitä Pohjolan hallitsijatar oli hallinnut, kohtaloa, vaurautta, tasapainoa ei totisesti ollut hänelle ilmaiseksi annettu, vaan hän oli näyttänyt arvonsa, ansainnut valtansa ja paikkansa. Hän totisesti näkee totuuden ja valintojen seuraukset.
Onneen, vaurauksiin ja mielen rauhaan ei ole oikotietä. Maasta matkamme saa alkunsa, vain maahan palatakseen, vain alkaakseen uudelleen. Liekkien raviten maaperää, sateen ruokkien kasvua, pimeyden antaen rauhaa, tuuli antaen perspektiiviä ja valo antaen voimaa.
هل يؤدي اتباع مسار الملذات الأرضية إلى لا شيء؟
رأيت مستقبلك، دعوتك، وكيف تم منح كل صلواتك. سُئلت إذا كنت مستعدًا لدخول مصيرك، هل لديك خريطة، هل تعرف أي طريق يجب أن تسلك؟ سُئلت إذا كنت تستطيع رؤية إلهك، مصدر سلامك، صانع معجزاتك، حبك، حريتك. لقد رأيته حقًا. لكن بصرك كان معتمًا بالجشع والشهوة؛ عُرض عليك، وقد أخذت بالتأكيد.
Journey to the Paradise 
Leave a comment